Kaukolassa

Alla Kari Pessin raportti matkasta höystettynä Esko Pessin kommentilla.
Sitten Veijo Pessin puhe Kaukolan kirkossa.
Lopussa Arto Mäkelän ottamia kuvia äitinsä kotipaikalta.

Kari Pessin matkakertomus (lopussa Esko Pessin kommentti).
Sukuseura Pessit ry:n sukukokouksen päätöksen mukaisesti toteutettiin 15-vuotisjuhlamatka suvun kotiseudulle Kaukolaan.
Matkanjohtaja Esko Pessi Kangasalta hoiti ansiokkaasti matkan ennakkojärjestelyt matkatoimisto Lomalinjan kanssa ja 41 Pessin-sukuista naista ja miestä päätti lähteä tutkimaan sukunsa juuria
Matkareitti oli seuraava: Tampere-Lahti-Kouvola-Vaalimaa-Säkkijärvi-Viipuri-Muolaa-Valkjärvi-Sakkolan Kiviniemi (Lesovo)-Pyhäjärvi-Käkisalmi (Priozersk)-Kaukola (Stepanjansko)-Käkisalmi-Sakkolan Kiviniemi-Viipuri-Vaalimaa-Kouvola-Lahti-Tampere.
Matka taittui Valkeakosken liikenteen autolla ja kuskina toimi Antero Toivonen.
Lämpötila matkan alkaessa oli +6 astetta, ja paluumatkalla päästiin jo +13 asteeseen.

Veijo Pessi ja Kari Pessi Kiviniemellä.

Perjantai 5.6.2009
Matkaan lähdettiin Tampereelta Vanhan kirkon edestä klo 7.30. Mukaan bussiin tuli kuskin lisäksi 25 Pessin-sukuista.
Lahden rautatieasemalle saavuimme klo 9.15, jolloin kyytiin tuli viisi sukuseuralaista. Kausalassa pysähdyimme Matkakeitaalla kahville.
Seuraavana oli vuorossa Kouvolan linja-autoasema, josta otettiin taas viisi Pessiä kyytiin.
Vaalimaan rajanylityspaikalle saavuttiin klo 11.45. Vaalimaalla seuraamme liittyi kuusi Pessin-sukuista ja näin oli kokonaisvahvuus 41 henkilöä saatu kasaan. Vaalimaan Rajaportissa nautittiin lounas.

Vaalimaan tulliin saavuttiin klo 12.45 Suomen aikaa.
Tullissa matkalaisia viihdytti Lauri Inkinen Eurasta, joka oli matkalla Räisälän hevosjalostusseuran johtokunnan kanssa. Juttua Laurilla tuntui piisaavan mm. hänen ensimmäisestä sodan jälkeisestä matkastaan vuonna 1957 Karjalaan.
Vaalimaan tullista päästiin vihdoin Venäjän puolelle klo 14.25 Venäjän aikaa eli tullimuodollisuudet kestivät tunnin ja 40 minuuttia.
Viipurin lävitse ajettiin sateisessa säässä klo 16.30 aikoihin. Lopuksi tultiin sillalle, joka oli tietyön alla ja jouduimme palaamaan jonkin matkan ennen kuin löysimme vaihtoehtoisen reitin eteenpäin.
Muolaassa pysähdyttiin bunkkerinähtävyydelle ottamaan valokuvia. ”Metsämarket” ei ollutkaan siellä auki.
Jatkoimme Äyräpään ja Valkjärven kautta kohti Kiviniemeä, jonne saavuimme klo 18.30. Matkaa Tampereelta oli näin tehty yhteensä 12 tuntia.
Bookkasimme huoneet ja siirryimme iltapalalle klo 20 aikoihin kahteen erilliseen rakennukseen korpus 5:een ja korpus 2:een.
Ateria koostui salaattiannoksesta (kurkku, tomaattia, vihersalaattia) ja leivästä. Pääruokana oli paistia ja perunaa. Hyvin tuntui matkaväelle maistuvan, kun lisäksi naukkailtiin vodkaa ja paikallista konjakkia. Kahvi ja tee kuuluivat myös tarjoiluun.
Ruokailun jälkeen tutustuttiin paikalliseen markettiin ja hankittiin ilolientä illanistujaisiin. Tutustuimme myös majapaikan lähimaastoon ja vuolaaseen Vuoksen rantaan, jossa kalastajat kokeilivat onneaan.
Paikalla olivat myös Karjalaisen serkukset, jotka olivat lähteneet kotiseutumatkalle Valkjärvelle.
Illan päätteeksi kokoonnuttiin yhteen korpus 2:n huoneeseen ja juttua piisasi puolille öin. Oppivatpa Pessit tuntemaan toisiaan!

Matkalaiset koolla Kaukolan kirkossa

Kaukolan kirkko parvelta

Lauantai 6.6.2009
Herätys klo 7.30 ja aamupalalle klo 8.00. Leipää, juustoa, metvurstia, kananmuna, laihaa kaurapuuroa sekä kahvia ja pussiteetä.
Lähtö Kaukolaan klo 9.00.
Ensimmäinen porukka jäi Koverilaan (Bogatci) yhteensä 8 henkeä. Bussi jatkoi Kaukolan kirkolle, jossa taksit veivät porukoita ympäri Kaukolaa. Bussi palasi passipaikalle Koverilaan.
Itse kiersin Pellervo Pessin kanssa omia kotikontujani aina Koverilan järven rantaan asti. Oli vanhaa ja uutta rakennusta rinnan. Löytyi myös hylättyjä kolhoosinavettoja, joista uudempi oli rakennettu vuonna 1974. Kävelyretken jälkeen kiivettiin kaupan yläkerrassa olevaan ravintolaan, jossa nautittiin munkkikahvit.
Bussi lähti Koverilasta Kaukolan kirjolla klo 14.45 eli 15 minuuttia ennen sovittua. Bussiin tuli 16 henkilöä eli tuplamäärä alkuperäiseen vahvuuteen.
Kuitenkin myöhemmin ilmeni, että Jani ja Pertti Pessi Teiskosta olivat jääneet kyydistä, kun apulaismatkanjohtaja Kari Pessi laiminlöi tehtäviään.
Kirkolla käytiin ensin Pessin sukuhaudalla laskemassa kukat. Kaukolan vuonna 1932 valmistuneessa jylhässä punatiilisessä kirkossa oli tallella seinät, kivilattia ja katto. Ikkunat, ovet ja kaikki irtain oli viety.
Kirkossa keitettiin Tauno Pessin hienolla keittimellä kahvit ja nautittiin makoisat kirkkokahvit nisun kera.
Veijo Pessi piti sykähdyttävän puheen, jonka jälkeen lauettiin yhdessä suvivirsi ja Karjalan kunnailla. Anja Koskimäki ja Pirkko Pessi lausuivat runon (kuva) , jossa ylistettiin Kaukolan maisemia.
Tauno Pessi muisteli heimopäällikkönä ja kunniapuheenjohtajana sukuseuran 15-vuotista taivalta. Juotiin vielä toiset kupit kahvia.
Koverilaan palattiin klo 16.50, jossa Jani ja Pertti odottivat sadekatoksessa pysäkillä.
Paluumatkalla Kiviniemeen piti poiketa Laatokalla Käkisalmen kohdalla. Yritys ei tällä kertaa onnistunut ja Laatokka jäi näkemättä. Kiviniemeen saavuttiin klo 18.45 ja iltapalalle mentiin klo 19.00. Lämmin ruoka oli kuhaa ja riisiä.
Illalla käytiin vielä juomassa kuohujuomat Vuoksen sillalla ja ihailtiin kosken pauhuja ja siinä liikkuvia veneitä.
Illanvietto oli edellisiltaa rauhallisempi ja muutaman vodkapaukun jälkeen mentiin iltapuulle. Raitis ulkoilma oli tehnyt tehtävänsä.
Sunnuntai 7.6.2009
Aamupala klo 8.00 ja kotimatkalle startattiin klo 9.00.
Laatokan sijaan päätettiin poiketa Äyräpäässä tutustumassa jatkosodan kenties kuumimpaan taistelupaikkaan.
Mutta kuinkas kävikään? Murphyn laki iski ja mentiin harhaan. Andrean Heinjoen kautta päädyttiin lopulta kuoppaisen tien jälkeen Viipuriin, jonne saavuttiin klo 11.30. Bussi parkkeerattiin torin laitaan ja rynnättiin pyöreän tornin hämärään kahville ja pullalle. Torni on rakennettu vuonna 1642.
Tornista siirryttiin kauppahalliin ja kotimatkalle startattiin klo 12.20.Matkalla pysähdyttiin vielä tuliaisostoksille Sorvalin valintaan, jonne jätettiin loput ruplat.
Bussissa kerättiin vielä kolehti Kaukolan lapsille.
Vaalimaan tulliin Venäjän puolelle saavuttiin klo 14.00. Suomen puolelle päästiin klo 14.20 Suomen aikaa eli tullissa meni nyt tunti ja 20 minuuttia.
Osa Pesseistä lähti Vaalimaalta kotimatkalle omilla kulkuvälineillään.
Rajaportissa nautittiin lounas ja matka kotipaikkakunnille alkoi klo 15 jälkeen. Kouvolassa oltiin klo 16.40. Lahteen saavuttiin klo 17.35. Taas oli jäähyväisten aika.
Tampereen linja-autoasemalle saavuttiin klo 19.15 ja keskustorille klo 19.30.
Ikimuistoinen matka oli tehty ja 41 Pessin-sukuista lähti omille teilleen, kunnes taas kohdataan sukujuhlilla.
Paikallisoppaana toimi 42. Pessi eli Antti Pessi, joka liikkui omalla Skodallaan. Venäjää osaavana hän auttoi monissa tilanteissa.

"Luulenpa, että kaikki olivat matkaansa tyytyväisiä. Ainakin se opetti meidät tuntemaan paremmin toisiamme ja nuorison tottumaan sukuunsa ja tuntemaan Kaukolaa. Emme turhaan matkaa järjestäneet.
Viimeksi kävin Kaukolassa seitsemän vuotta sitten. Jotenkin näytti siltä, että maaseudun rakennuskanta ränsistyy edelleen. Joitakin uusia rakennuksia on tullut, mutta ovat harvassa. Isäni kodin päärakennus Kaukolan Järvenpäässä on viime käynnin jälkeen selvästi rapistumassa. Viimeksi näytti siltä, että tämä vuonna 1885 rakennettu talo säilyy, mutta nyt näyttää tuho olevan lähellä.
Tiet ovat sitä mitä ovat, ei ainakaan parannusta edelliseen käyntiin. Viipurissa ja jopa Käkisalmessa on havaittavissa hienoista kehittymistä. Rakennuksia on kunnostettu ja uusiakin on rakennettu, mutta vieläkin pääosa näyttää olevan heikossa kunnossa.
Venäjä on aloittanut taas sotilaallisen uhoamisensa, mutta alueista ei pystytä pitämään huolta. Tämmöistä tämä on ollut ja tullee olemaankin."

Sukuseura Pessit ry:n puheenjohtaja Veijo Pessin puhe Kaukolan kirkossa 6.6.2009

Hyvät Pessin sukuun kuuluvat, tervetuloa Kaukolaan.
Aluksi hiljennymme kunnioittamaan niiden n. 1500 Pessien sukuun kuuluvan muistoa, joiden viimeinen leposija on täällä Kaukolan hautausmaalla.
Te vanhempaan sukupolveen edustajat muistatte millainen tämä Kaukola oli kuin asuitte synnyinkodeissanne ennen sotia. Teillä on täällä paljon muistoja. Meillä nuoremmilla sukupolvilla on ilo tutustua tähän sukumme maahan ja asuinpaikkoihin.
Hieman historiasta:
Kaukola oli reilun 4.000 asukkaan ja runsaat 800 vakituista asutusta ja kiinteistöä käsittävä vireä karjalainen kunta, jossa oli 27 kylää, luoteesta – kaakkoon halkovia järviä, mustikka tyyppisiä sekametsiä ja savimultapeltoja. Tilat olivat pääosin isiltä perittyjä pienviljelystiloja. Kirkonkylän lisäksi Kaarlahden- ja Ojajärven rautatieasemat olivat henkireikiä Viipuriin ja Käkisalmelle.
Täällä on asuttu jo ennen ajanlaskumme alkua ja tämä seutu on ollut idän ja lännen kiistakapula ja rajaa on vedetty näiltä seuduilta moneen kertaan. Niinpä uskonkin, että meidän geeneihin on kasvanut vikkelä, ahkera, joustava ja optimistinen luonne.
On hämmästyttävää kuinka näin pienessä kunnassa on maanviljelyksen, pellon raivauksen, metsätöiden, karjapidon, lisäsärpimen etsimisen ja kotiaskareiden lisäksi keritty harrastaan niin uskomattoman paljon harrastustoimintaa talkoovoimin. Esimerkkinä voisin mainita kansakoulujen rakentamisen ja aktiivisen kunnallistoiminnan lisäksi seuraavanlaisia yhdistyksiä: maamiesseurat, martta- ja maatalouskerhot, edistys-, nuoriso- ja raittiusseurat, vapaaopisto, laulukuorot, orkesterit, työväenyhdistykset, vapaaehtoisena maanpuolustustyönä suojeluskunta ja Lotta-Svärd järjestöt. Urheilu on ollut myös tärkeä osa harrastustoimintaa. Eri seurojen urheilukilpailuista kasvoi kylien välisiä kilpailuja ja niistä syntyi urheiluseuroja esimerkkinä Kaukolan Visa ja Järvenpään Vesa. Urheiluseuratoiminta taas kasvatti parhaita urheilijoita aina maailmanmestaruuteen saakka.
Mistähän tähän kaikkeen oikein aika riitti, no ei tainnut olla televisioita, kännyköitä eikä tietokoneita.
Mutta kun kaikki näytti olevan mallillaan ja elämä järjestyksessä oli taas suurvallan aika siirtää rajoja selkämme taakse väki pakolla. Ei auttanut muuta kuin puolustaa kotikontuja, taistella urhoollisesti ja lähteä evakkoon. Oli sopeuduttava uusille paikkakunnille ja aloitettava taas kaikki alusta. Talvisodan aikana asuttiin evakossa toisten nurkissa Satakunnassa ja Pohjois-Savossa.
Välirauhan aikana palattiin takaisin kotiin jälleenrakennustöihin, mutta tykkien jyske kuului liian läheltä ja taas oli lähdettävä evakkoon kunnan evakointipäällikkö Urho A. Pessin johdolla. Viimeiset lähtivät kotipitäjästä 23.9.1944 klo 23.00.
Matka suuntautui kaukolalaisten sijoituspaikoiksi aluksi määrättyihin Parkanoon ja Kihniöön. Sittemmin laajennettuun sijoitusalueeseen kuuluivat Ylöjärvi, Aitolahti, Teisko, Kuru, Ruovesi, Viljakkala, Ikaalinen ja Hämeenkyrö.
Itse pikkupoikana Ruovedellä asuessani en ymmärtänyt, millainen kaukolalainen yhteisö asutti osana perin hämäläistä, mutta maisemiltaan hiukan samanlaista paikkakuntaa kuin tämä Kaukola. Vasta nyt vanhempana voin käsittää sen miten esimerkiksi Pessit, Pusat, Paavilaiset, Iivoset, Kortteet, Rouhiaiset, Kiiskit, Olkinuorat, Ovaskat, Ruuskat, Häklit, Kuismat, Teräväiset, Mikkoset ja monet muut kaukolalaiset ja karjalaiset suvut ovat raivanneet uudet asuinalueet ja mitä yhteistä muistoja heillä on Kaukolasta.
Tämä siirtolaisten tulo on varmasti piristänyt näitä paikkakuntia ja oli varmaan melkoista sopeutumista molemmin puolin eri kulttuureihin ja murteisiin. Itse en koskaan kokenut syrjintää tai pilkkaa karjalaisuudesta. Vuosikymmenien saatossa ja yhteiskunnan rakenteiden muutoksissa varsinkin lapset muuttivat maalta kaupunkeihin opiskelemaan ja työn perään. Perustimme avioliitot huomattavasti isommalta reviiriltä muiden maakuntien ihmisten kanssa.
Nyt elämme maailmassa, jossa Kaukolasta muuttaneiden jälkeläiset asuvat kolmannessa sukupolvessa ja monille nuorille Kaukolalaiset Pessien sukujuuret tuntuvat kaukaisilta, mutta kiinnostavilta. On ilo nähdä myös nuoria tällä reissulla. Oppikaamme tuntemaan Pessinen sukujuuria ja kaukolalaista elämää.
Voimme olla ylpeitä karjalaisista sukujuuristamme. Täällä on juuremme. Täällä on eletty kunniakkaasti ja tehty töitä. Vaan onhan täällä osattu lystiäkin pitää ja laulaa.
Kahotaan nyt osataks myö lystiä pitää ja laulaa.
Onneksi olkoon 15-vuotiaalle sukuseurallemme ja sen perustajalle Tauno Pessille.

Seuraavana Arto Mäkelän kuvia Kaukolan-reissulta. Kuvissa Arto ja hänen äitinsä Kirsti Mäkelä ovat Kirstin vanhempien Marianne ja Juho Pessin (Ratalammin Jussin) kotipaikalla ja sen naapurissa (Olkinuora). Kuvissa lisäksi asukkaita ja tulkki sekä Ratalampi.